Kirjeitä Italiasta

Olen Toini Maria Ahlholm, syntynyt Pohjanmaalla ja asunut Helsingissä 1978 vuoteen saakka.

Kesällä 1977 olimme ystäväni Annelin  kanssa sopineet että lähdemme lomalle yhdessä, jos löydämme matkan ns. ”äkkilähtö”, eli kun loma alkaa menemme Seutulan lentokentälle passin ja matkalaukun kanssa, eväät mukana ja menemme katsomaan että jos löytyy peruutusmatkoja, kiehtoi  ajatus että mennään mihin kohtalo meidät kuljettaa?

Oli keskiviikko, viimeinen työpäivä oli perjantai, Anneli  soitti minulle että hänen pap test on positiivinen, hän ei voi lähteä seikkailemaan, kun ajatus on aina vaan siinä, että mitä tuleman pitää?

Menin töistä kotiin ja soitin matkatoimistoon että olisiko viikonloppuna matkoja vielä jäljellä, en edes ajatellut että lähden yksin istumaan ja odottamaan äkkilähtöä. Matkatoimistosta kerrottiin että on yksi paikka Riminille, lähtö sunnuntaina, sanoin että ajattelen vähän ja soitan, kertoivat että matkatoimisto oli jo suljettu , että voin palata asiaan aamulla.

Muutin mieleni ja sanoin että varaan sen matkan, aamulla tulen  maksamaan ja hakemaan lipun.

Veljeni asui luonani, oli kesätöissä Helsingissä, hän oli innostanut minua lähtemään johonkin, kuuli keskusteluni puhelimessa , kysyi , mihin se matka on? Kysyin, enkö minä toistanut sitä puhelimessa , minä en enään muistanut ja en tiennyt edes maata, ehkä sitä minulle ei oltu edes kerrottu.

Olin halunnut mennä  johonkin sellaiseen paikkaan mihin kohtalo kuljettaa ja nyt oli tilanne se että en tiennyt mikä maa, mikä valuutta?

Aamulla menin matkatoimistoon ja minulle selvisi että olen menossa Italiaan, Riminille.

Olen asunut Ravennassa vuodesta 1978, eli  sen äkkilähdön otin  sitten kuitenkin!

Minulla on aviomies Franco ja  tytär, hänellä neljävuotias poika Leonardo, sain  pojan isältä lahjaksi kirjan ”Nonna raccontami” eli mummo kerro minulle, kirja johon voin kirjoittaa kaikkea vanhaa tietoa aivan yksityiskohdittain, vastaamalla  kirjan kysymyksiin ja laittamalla valokuvia. Olen täyttänyt tuon kirjan, mutta elämän varrella on sattunut ja  tapahtunut niin paljon,  kun Leo on iso, ehkä haluaa tietää lisää, voi olla että en ole enään kertomassa, tai en muista enään.

Olen alkanut kirjoittamaan laajemmasti elämästäni, niistä ajoista, kirjeiden muodossa, siitä mitä elämä oli 50-70 luvulla Suomessa, eli miten minä olen sen kokenut ja muistan sen.

 Mielessä oli laittaa kirjeet  kenkälaatikkoon, niin kuin se on ollut tapana, sitten tuli ajatus  laittaa tikkuun, se häviää vuosien varrella, kirjeiden määrä kasvoi ja kirjoitan vielä, tuli  mieleen että miksei näitä muistoja voi jakaa sukulaisteni ja ystävien kanssa, tecnologia on kiehtonut aina, eli miksei sitä voisi laittaa bolgia; tuli mieleen, siellä olisi tallessa ja lukee kuka lukee.

Ongelma vaan oli että mikä se on se blogi, miten sinne pääsen, osaanko käyttää? Olin alkanut ottamaan yhteyksiä ja huomasin että minullahan on jokapuolella henkilöitä jotka minua voivat auttaa.

 Kerroin ajatuksesta, kirjeistä, blogista kotona, minua katsottiin vähän että mummo…,mitä sinä touhuat, mutta kun näytin tietokoneelta mitä teen,  alkoi löytymään apua, vaikka katsovat minua tutkivasti, että mistä on kysymys, mitä  kirjoitan?

Kirjeet ovat pieniä tarinoita, yleensä elämästä niinä aikoina, maaseudulla ja myöhemmin Helsingissä, sinne muutto ja työelämään meno.

60 luvun lopulla oli suuria mullistuksia, niin opiskelija piireissä, työelämässä, siirryttiin 40 tuntiseen työviikkoon ja naiset hakivat samanarvoisuutta miehien kanssa ja alkoivat tekemään töitä sellaisiakin mitkä olivat vaan olleet miesten ammatteja.

Tuli hipit ja ehkäisypilleri, deodorante ja hiuksia tupeerattiin, Suomi alkoi teollistumaan ja hyvinvointi kasvamaan, tulivat supermerkaatit ja ostoskeskukset.   

Ps.Annelin Pap test oli väärä hälyytys,kaikki  ok.(eihän siinä Riminin koneessa olisi ollut paikkaa kahdelle!)

Laitan joka kirjeen ohessa musiikkia, joko sen hetken, tai siihen kirjeen aiheeseen sopivaa, Italiassa sen hetken hit  ehdottomasti ” Ti amo ” Umberto Tozzi ja mikäpä olisi voinut olla parempi  meille Francon kanssa.

4 vastausta artikkeliin “Kirjeitä Italiasta

  1. Kiitos Toini ihanista muisteloistasi!Oikein mielelläni seuraan blogiasi ja elämäsi kulkua.Niin paljon on jo elämään mahtunut sinullakin.Se matka Riminille antoi elämällesi suunnan.Olen huomannut itsekin että tapahtumat pitäisi tallentaa ennen kun unohtuvat.Hyvää kesää toivotan teille kaikille ja jatkoa odottelen.t:Marianne

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: